GSE D1430 to Brasil

Barra do Bugresista matkamme jatkui 22.5. kohti Caceresta. Meille oli varattu pakettiauto matkaa varten, mutta eihän siihen sopinut sekä matkatavarat, että me viisi + yksi rotareiden edustaja. Jouduimme siis lähtemään matkaan pakettiauton ja yhden pikkuauton kanssa. Ja lähtö tietenkin hieman viivästyi asiaa selvitellessä. Me käytimme tilaisuuden hyväksi ja nautimme ihanat jäätelöt läheisessä Sorveteriassa. Pojat matkustivat pakettiautossa (ilman ilmastointia) ja me tytöt pikkuautossa (ilmastointi +). Tieosuus oli lähes kokonaan pöllyävää, kuoppaista punaista (=vermeljo) hiekkatietä, n.150km!!!! Voi vain kuvitella miltä pojista tutui toisessa autossa….

Cacerekseen päästyämme menimme Raimon ja Petterin isäntäperheen luo lounaalle. Ateria oli erilainen, mitä olimme tähän asti syöneet, ja maistui todella hyvälle!

Yksi vastaanottavista rotareista oli opetellut hieman suomen kieltä ja tehnyt jopa pienen sanakirjan itselleen! Sai kyllä heti pisteet kotiin, muutenkin mukava kaveri. Annoimme hänelle suomalaisen nimen ja hanet tunnetaan nykyisin nimellä Veikko. Itse laatimansa sanakirjan lisäksi, Veikko halusi tietää miten sanotaan: more beer, ja tietenkin opetimme; lisää kaljaa, ja vielä perään: silmät liikkuu. Kyllä meillä oli hauskaa!

Me kaikki tytöt majoitumme Fransergion ja Luanan ja heidän viiden lapsensa luona. Aivan ihastuttava pariskunta.

Ensimmäisenä päivänä ohjelmaan kuului vierailu yliopistolle. Ensimmäistä kertaa koulu jopa vaikutti yliopistolta kaikkine tietokoneluokkineen, kirjastoineen ja esihistoriallisine näyttelyineen.

23.5. pääsimme Paraguay joelle  jokilaivaristeilylle. Maisemat tällä joella olivat sanoinkuvaamattoman kauniit! Lähemmin saimme tuntumaa luontoon pienen paikallisen Busterin kyydissä. Kävimme rantahietikolla, näimme upeita valtavan kokoisia lumpeen kukkia, valokuvasimme Tujujun, isoimman paikallisen linnun, joka osaa lentää, kohtasimme jacaren rantatörmällä ym. Ja koko ajan aurinko paistoi täydeltä terältä. Vähän ehdittiin jo huolestua nestehukan tulemisesta, mutta onneksi menimme ajoissa takaisin satamaan.

Oltuamme koko päivän paahtavassa helteessä, tulimme kotiin syömään lounasta hieman aikataulusta myöhässä. Seuraavaksi pakkasimme tavarat yhden yön farmireissua varten. Olimme jo aivan uupuneita ja päästyämme perille olisimme joutunet majoittumaan samaan alkeelliseen huoneeseen useamman vieraan kanssa ja viettämään iltaa isossa porukassa iloiseti seurustellen vaikka olimme vain levon tarpeessa! Teimme vaikean päätöksen ja me tytöt palasimme kaupunkiin yöksi ja viettämään lepoaikaa. Tietysti harmitti isäntiemme puolesta, mutta oma jaksaminen menee kuitenkin edelle. Päätös osoittautui oikeaksi ja saimme kerättyä voimia loppumatkaa varten. ¨

Tänään 25.5. minä vierailin paikallisessa public hospitalissa, Päivi museossa ja muut maatalouskoulussa. Sairaala oli suomalaisen keskussairaalan kokoinen, kaikki palvelut oli saatavilla, laboratorio, röntgen, veripankki ym. Erikoislääkäreitä oli kardiologi, silmälääkäri, neurologi, ortopedi, korvalääkäri ym, niinkuin asiaan kuuluu. Sairaalan osastoista vierailimme ortopedian, yleiskirurgian ja pediatrian osatoilla, ensiavussa sekä teho-osastolla. Huoneet olivat neljän hengen huoneita, miehet ja naiset erikseen. Sisustus aika karu, ei verhoja ïntimiteettisuojaksi, sängyt vanhoja rautasänkyjä… Kaikki kuitenkin toimii, ja i.v. tipat tippuu niinkuin suomessakin. Se mihin eniten olen kiinnittänyt huomiota on, että hoitajilla ei ole missään sairaalassa ollut koskaan kiire!

We all have really enjoyed our time here in beautiful Caceres! We love the atmosphere of old town. The cruising at the Paraguay river  was something unforgettable. All those animals and flowers we saw, tujuju, jacare etc. And people…so kind, happy, all the time smiling… especially ‘Veikko’ (Cesar) who had learnt some finnish words before we came. And of course we teached little bit more. Lisää kaljaa, silmät liikkuu = more beer, eyes are still moving! So sorry that our time here will end tomorrow

Crocodile farm and cruising in the river Paraguay was so unforgettable!

-Karoliina-

tanaan 25.5. Minulla oli kunnia tutustua paikallisen ihotautilaakarin klinikkaan ihan potilaan ominaisuudessa. Hyvin luottamusta herattava nuori miellyttava laakari. Olin seuraillut muutaman paivan lievaa ihottumaa, joka arsyyntyi eilen ihan valloilleen. Diagnoosi oli voimakkaan allergisen reaktion aiheuttama nokkorokko. laikat vaeltelevat paikasta toiseen ja valilla kroppa on kuin brasilian kartta, valtavia punaisia alueita ympariinsa. Sain kortisonikuurin ja allergialaaketta, katsotaan kuinka se lahtee tepsimaan. Muuten olo on mita mainioin ja taman ihottuman ansiosta saan mahdollisuuden myos lepáilla ilmastoidussa huoneessa kotona, mika sen mukavampaa tassa vaiheessa matkaa.

Tiimilaisilla alkaa jo koti-ikava painaa paalle, eilen kuunneltiin stam1naa, lauri tahkaa ja kotiteollisuutta ja syotiin viimeiset salmiakit ja ihmeteltiin, etta miksi ne ei voi taalla laittaa edes vessapaperia ponttoon

Viime aikoina ollaan naurettu tosi paljon, silla tunnelma alkaa olla hervottoman vasynyt aika ajoin, Mutta riemastuttava. On ollut todella tarkeaa etta tassa vaiheessa matkaa, jo vahan vasyneena, me  tytot (mininas) olemme voineet olla samassa perheessa, puhua suomea ja naureskella omille vitseille.

No tallaista se matkanteko on, jos viivyttaisiin viela pidempaan, luultavasti seuraavaksi tulisi sellainen seestyneempi vaihe, sikali mikali se ylipaansa olisi tassa porukassa mahdollista

Paivi

Nyt oli sen verran hyvin toimiva WLAN yhteys etta saimme muutaman kuvan reissusta sivuillemme. Nauttikaa nakymista

-Susanna 17.5.2009 Tangara Da Serra-

5.5.09

Saavuimme Colideriin 3.5. myohaan illalla 12h30min bussimatkan jalkeen. Onneksi bussit olivat, jopa suomalaista tasoa paremmat, matkustusmukavuus siina suhteessa taattu, mutta… tiet olivat lievasti sanoen huonot, valilla tuntui, etta ollaan keskella turbulenssia, sen verran voimakkaasti ravisteli. Pitkan matkan aikana pelasimme Aliasta ja meilla oli todella hauskaa. Kanssamatkustajat varmaan ihmettelivat meita outoja suomalaisia. Paasimme kuitenkin maaranpaahan.

Vastaanotto Coliderissa oli jalleen ystavallinen, paljon uusia nimia, poskisuudelmia, tervehdyksia portugalin kielella. Bussiasemalta menimme suoraan perheisiin, jossa aivan ensin halusimme peseytya! Minun ja Susannan perheessa rouva, Loiva, on englannin kielen opettaja ja mies, Regio,  laakari (ei puhu yhtaan englantia), joten parjaamme kielen kanssa loistavasti. Lopulta vahan iltapalaa ja nukkumaan.

Seuraavana aamuna meilla oli hieman vapaa-aikaa, ja Loiva halusi vieda meidat tutustumaan hanen omistamaansa englannin kielen opetukseen keskittyvaan kouluunsa. Tapasimme Susannan kanssa 8 ihanaa pienta tyttoa ja poikaa, jotka esittaytyivat meille englannin kielella. Me puolestaan esittaydyimme portugalin kielella. Ja Loiva kertoi lapsille, etta tulemme joulupukin maasta, mika supina silloin alkoi..

Paivalla paasimme koko gse ryhma tutustumaan paikalliseen kierratyskeskukseen. Tama tarkea tyo on aloitettu taalla vasta hiljattain. Seuraavaksi kiertelimme kaupungin koyhimmassa kaupunginosassa, joissa talot olivat vain pienia hokkelita, tuntui ikavalta nahda sellaista niin lahelta. Sitten menimme kirkkoon, jossa on maailman suurin puusta valmistettu alttaritaulu. Loytyy myos Guinessin ennatyskirjasta. Taalta sitten menimme viela vierailulle yksityiseen biodieselia valmistavaan yritykseen. Tulkin valityksella saimme paljon uutta mielenkiintoista tietoa.

Vierailujen jalkeen saimme pari tuntia aikaa valmistautua ensimmaiseen Rotarykokoukseen. Kaikki toivottivat meidat lampimasti tervetulleiksi, ja taas suudelmia ja halauksia. Pidimme esityksemme suomeksi, englanniksi ja portugaliksi. Ihan hyva ensimmaiseksi kerraksi. Paljon kyselivat esityksen jalkeen suomesta, ja olivat erittain kiinnostuneita. Meita kohdellaankin taalla kuin kuuluisuuksia!!!

Tanaan on tarkoitus menna ensimmaisille ammattivierailuille, ei kun valmistautumaan.

Karoliina

Terveisia Teles Pires-joelta!

Eilen vietimme ikimuistoisen illan Teles Pires -joella, jossa ajelimme moottoriveneella ja myohemmin illalla katselimme kuuta joen rannalla eksoottisten yolintujen saestyksella. Taivas naytti aivan eri nakoiselta ja kuukin oli ihan eri kohdassa! Pimeys on kuin paksu lammin peitto, joka putoaa paalle kello kuuden jalkeen.   Yovyimme hulppeassa huvilassa, josta loytyi turkkilainen sauna ja  poreammekin, mutta tekniset taitomme eivat kuitenkaan riittaneet niiden kaynnistamiseen. Lopulta vain Petteri viilensi koipiaan jacuzzin vedessa.

Haaveilin uimisesta  tassa amazonin sivuhaarassa, mutta  niin kovasti varoiteltiin, etta jatin kastautumatta. myohemmin illalla vedesta ongittiin sieva piraija…

Sademetsaan oli raivattu puun kuljetusta varten ajotie, jota pitkin  kavellessamme saimme vahan tuntumaa sademetsan kasveihin. Oppaamme  hakkasi viidakkoveitsella naon vuoksi vahan  risuja ymparilta, mutta muuten kulkeminen oli tehty kylla meille todella helpoksi. ihan kuin olisi kotimetsassa kulkenut.

Tata kirjoittaessani puhkesi ensimmainen taalla koettu trooppinen sade, joka nayttaa raskaalta mutta on tuntuu lampimalta.

Olemme olleet paikallisia julkkiksia tassa vajaan 35 000 asukkaan kaupungissa, meista otetaan kuvia ja  haastatteluja paikallisessa tv:ssakin on  jo annettu; Ulkomaalaisia turisteja taalla kay kovin vahan, joten siksi olemme saaneet aika paljon huomiota.

Paivi

Minun Perheeni Coliderissa omisti pienen metalli- ja rakennusalan yrityksen, vaimo opettaa myös englantia ja puhui itsekin muutaman sanan. Talo oli vähän nukkaviertu, mutta väki ystävällistä ja ihan hyvin selvittiin. Ammattipäivänä tutustuin tiilitehtaaseen ja rakennusinsinööriin, nimeltä Vagner, hauska tyyppi, Viivi vain puuttui. Kaveri oli toteuttanut ihan kivoja omakotitaloja joissa käytiin kiertelemässä. Ammatillisesti paras anti tuli kuitenkin yllättäen isäntäperheen viedessä minut tutustumaan toiseen kaupungissa toimivista arkkitehdeistä, Heloiseen. Hänellä oli todella tyylikläs uusi talo kaupungissa ja kävimme katsomassa paria hänen suunnittelemaa kohdetta. Hänellä oli selkeän moderni ote ja selvästikin hommat hanskassa. Tutustuin myös hänen suunnitteluohjelmiin, jotka eivät hirveästi poikkea vastaavista suomessa käytetyistä, tosin 3D- suunnittelu ei vielä tunnu olevan käytössä, vain esittelykuvat mallinnetaan eri ohjelmalla, mutta sitä ei varsinaisesti hyödynnetä suunnitelussa. Kaikkiaan mielenkiintoinen vierailu. Colider, kuten varmaan kaikki tämän alueen kaupungit , on jännä sekoitus harkittua asemakaavaa ja täysin villiä rakentamista, kaupunkikuvan siisteydestä ei paljon välitetä, ja talojen julkisivusuunnittelu on lievästi sanoen lennokasta. Vaikuttaa että mitä oudomman julkisivun keksit, niin sitä parempi. No, toisaalta me, joita aina syytetään tylsästä kaupunkikuvasta voisimme ehkä vähän oppiakin moisesta.

Viimeisen illan samba- barbeque- iltaa vietettiin kauniilla pientilalla jossa kasvatetaan kukkia ja muita kasveja myyntiin. Barbeque oli ihan hyvää, mutta ei ehkä ihan sitä mitä odotin, muutenkin täytyy myöntää että lihan on vähän sitkeämpää tässä maassa kuin mitä odotin… Mutta illan kruunasi pikkuinen sambabändi joka alueen perinteistä musiikkia, instrumentteinä vain pikku kitara, rumpu ja eräänlainen laite jossa hangataan jousia kepillä, liusäksi pari herneillä täytettyä alumiinitölkkiä.

Kaverit tanssivat yleisön seassa ja lauloivat sydämen pohjasta. Meno oli taattu eikä siinä paljon elektroniikkaa kaivattu. musiikki on bennekaikkea tanssittavaa, ei liian monimutkakista, mutta kuitenkin rytmisesti mielenkiintoista. Kun tiesivät että soitan rumpuja niin pääsin mukaankin vähän kokeilemaan, eikä se lopulta niin monimutkaista ollut. Vieraiden lähdettyä isäntäni Marcello ja muutama muu tyyppi jäivät vielä laulelemaan yöhön. Lauloimme Brasilian mustassa yössä kaskaiden säestäessä Lennonin biisiä “imagine all the world sharing world in peace…” tunnelmassa oli jotain elämää suurempaa ja ehkä siinä avauti myös GSE:n syvempi tarkoitus.

-Petteri-

Huh… viimein perillä… 30 tuntia lentokoneessa tai lentokentällä, yrittäen nukkua ahtaassa penkissä… Aika rankkaa hommaa vaikka lennoissa ei sinänsä ollut mitään valittamista.  Jo Sao Paolon kentällä törmäsi siihen tosiasiaan ettei maailmankieli englanti ihan jokapaikassa käynytkään. kahvin ja pullan tilaaminen osasi olla aika konstikasta.

Perillä cuiabassa oli sankka ja ystävällinen, su

omen mittapuussa suorastaan yliystävällinen joukko joka piti meitä kuin isompiakin herroja. Laukut kannettiin ja kuskattiin hotellihuoneeseen saakka. Kävimme kalaravintolassa maistelemassa paikallisia herkkuja ja olipa todella hyvää! Mutta isäntien seura oli vielä parempaa; väki oli iloista, mutkatonta ja ystävällistä, ja jutut luisti todella liukkaasti paikallisella erittäin hyvällä oluella ja kahvilla ryyditettynä. Kun väsyneenä ja raihnaisena pääsee tällaiseen kestiin niin se kyllä tekee hyvää! Keli täällä on juuri se mitä odotimmekin: kuuma! Ensivilkaisu Cuiaban kaupunkiin antaa vaikutelman mielenkiitoisestä yhdistelmästä kehitysmaahenkistä villiä ja nukkavierua kaupunkia ja korkeita bisnestaloja. Tämä siis piakisesti väsyneillä silmillä auton ikkunasta.

Kaikkiaan hienosti ollaan selvitty pienistä kommelluksistakin ja paikalliset vaikuttavat maineensa veroisilta vieraanvaraisuudessa ja ystävällisyydessä. Mutta nyt ensikerran matkan aikana suihku ja pehmeä vuode ilmastoidussa hotellihuoneessa odottaa!

-Petteri-

Täällä sitä Helsinki-Vantaalla odotellaan ja kuviakin meinattiin lipuista ja shampanjasta (Lanson) laittaa, mutta eipäs sitten tekniikka tykännytkään toimia. Kuvat tulevat siis vasta Brasiliasta käsin.

Tunnelmia: Aurinko paistaa, mahtava reissu aivan kulman takana odottaa, mitä tässä voi enää muuta toivoa???!!! Kaikilla hyvä mieli, vatsassa perhosia kuitenkin hiukan.

-1.5.2009 Raimo kera Päivin, Karoliinan, Petterin ja Susannan-

Kyllä tosiaan tuntuu nyt, että meitä hiukan vastustaa tämä Brasiliaan lähteminen, on sikainfluenssaa ja yksi ryhmäläisistä hyppää alvariinsa sairaalassa. Onneksi nyt on diagnoosit oikeaan suuntaan tehty ja lääkkeet määrätty, eikä lääkärikään kieltänyt matkustamista. Matka vain alkaa jännittämään entisestään, kun joutuu omia terveysasioita miettimään.

Hätäkokousta pidimme eilen Kuopiossa ja kaikki olivat yksimielisiä reissuun lähdöstä, että riskejä kun tuolla matkalla sattuu jo olemaan muutoinkin, niin ei tässä nyt auta panikoitua! Eri asia on täysin sitten jos meitä perjantaina kielletään lähtemästä maasta, silloin siihen ei oikein ehkä meillä ole mitään sanomista. On tyydyttävä “tuomioon” vain. Pidetään peukkuja ettei niin tule käymään ja sikainfluenssaepidemia saataisiin hallintaan.

Hyvää vappua kaikill blogillamme vieraileville, täytyy lähteä vielä pakkaamaan loput tavarat!

-Susanna 29.4.2009 Pieksämäki-

Casos brasileiros/Mato Grosso…

Nós dizemos o que nós sabemos.

Língua difícil! Talvez no final da viagem, nosso português, um pouco comprensivel.

Tchau!

Suvantovaihe menossa GSE tiimillämme. Työt tehty, piirijuhlaa odotellaan ja Brasilialaisten tapaamista.

Neljä yhteistä kokousta on pidetty. Yksi tutustumisviikonloppu alkuun ja loput kokoontumiset toimintaa täynnä. Portugalin kielen opiskelu on kulkenut sujuvasti opettaja Tarun opastamana. Kyllä jo osataan päivää ja kiitos sanoa.

Tiimi on hyvässä iskussa . Valmistautunut suureen seikkailuun. Matka mielenkiintoisiin ja jännittäviin kokemuksiin Brasiliassa alkaa Vappuna toukokuun eka päivänä Helsinki-Vantaa lentokentältä .

Paljon hyvää käytännön tietoa olemme saaneet aikaisemmilta GSE matkalla Brasiliassa käyneiltä niin Austraaliasta kuin Pohjanmaalta.

Ongelmia ? Jo toki. Aika-, raha- ja tietopula ! Pari yhteistä kokousta lisää olisi tehnyt hyvää. Perheelliset työssökävijät kokivat viikonloppujen käyttöä kokouksiimme hieman ongelmallisina. Rahaa tiimin käyttöön muutama sata enemmän tekisi hyvää. Onneksi tiimiläisten isäntäklubit sponsoroivat tiimiläisiään. Lisäksi Lappeenrannan kaupunki vaatetti matkalaisia. Kiitos heille.

Tietopula on harmittavin osuus valmistautumisessa. Tämä koskee nimenomaan tiedon saantia ohjelmasta tuolta Brasilian puolesta. Kulttuuri-, ympäristö-, ja vapaa-aika ohjelmat on tiedossa noin 70 - 80 prosenttisesti. Rotaryklubikokoukset joissa esiinnymme tiedämme melkein kaikki. Suurin puute on tiimin jäsenten ammattipäivien osalta. Vain 40 % vaadituista ammattipäivistä on tiedossa.

Vierailemme Brasiliassa Mato Grosson alueella kahdeksassa kaupungissa. Kaupungit Cuiaba, Colider, Sinop, Lucas do Rio Verde, Sorriso, Tangara da Serra, Barra do Bugres ja Caseres tulevat varmasti tutuiksi. Muutama päivä jokaisessa ja monipuolisella ohjelmalla .

Brasiliaan lennämme Sao Pauloon ja sieltä edelleen kolme tuntia Mato Grossoon ja Cuiabaan. Parin päivän huilit ja ohjelma alkaa varsinaisesti Coliderista Mato Grosson pohjoisosasta toukokuun 4. päivä. Noin kuukauden kuluttu palaamme Cuiabaan toukokuun 26. päivänä piirin 4440 Piirikonferenssiin.

Kotimatkalle lähdemme Cuiabasta kesäkuun 2. päivä toivottavasti ruskettuneina, sambaa ja Brasiliaa täynnä.

Seikkailu alkakoon !

Tchau Raimo

…………………………………………………………………………………………………………………………………

Moikka vaan Imatrankin suunnalta!

Raimo jo kattavasti kirjoittikin alkuvalmisteluista!

Tosiaan kun tekee vuorotyötä ja viikonloppuvapaat on vähissä, ollaan yritetty tiivistää tapaamisten ohjelma, jotta jää vapaa-aikaa perheellekin. Nyt jo helpompi hengittää kun kaikki kirjalliset työt on valmiina. Omat valmistelut vielä vähän keskeneräiset….. ja aikaa ei ole kuin pari viikkoa H-hetkeen. Asioilla on tapana järjestyä-asenteella mennään, vaikka välillä paniikki meinaa iskeä. Matka-apteekki on melkein valmis, viemiset Brasilian päähän ostettu: Marimekon servettejä, Marianne karkkeja, Muumi karkkiaskeja lapsille, portugalinkieliset kirjaset, joissa Suomi tietoa, Imatran kaupungin lahjoittamt Imatra-kirjat, hiirimattoja ym. Nyt tuntuu, että matkalaukku täyttyy tuliaisista ja muuta ei sitten mahdukaan. Mut lämmintähän siellä on, joten vaatepuoli on kevyttä, onneksi!

Minun osaltani Brasiliassa ohjelmassa on useampia vierailuja paikallisiin sairaaloihin, niin public kuin private. Odotan mielenkiinnolla millaisiin oloihin saan tutustua. Ja ohjelmassa myös sambaa, krokotiilejä, Pantanalin alueeseen tutustuminen, radio- ja tv- haastatteluja ja kieli on?? Ehkä kuitenkin englanti, muuten jää aika suppeaksi. Rotaryclub vierailuja on tietenkin myös. Kävin itse Imatran rotaryclubissa esittäytymässä ja sain sieltä positiivista kannustusta matkalle! Kiitos!

“Nähdään” taas pian, nyt takaisin matkavalmistelujen pariin.

Karoliina

…………………………………………………………………………………………………………………………………

Hei,

Sain juuri Claude Levi-Straussin Tropiikin kasvot luettua. Tahkosin sitä urhoollisesti koko kevättalven heti matkan varmistuttua. Aina välillä uusin lainoja netissä, kiitos vaan Lappeenrannan maakuntakirjastolle!

Odotan matkaa suurella jännityksellä. Vaikka maisema ja sen asukkaat ovat vaihtuneet ja muuttuneet sitten Levi-Straussin matkan viime vuosisadan alussa,  Mato Grosson alue on erittäin mielenkiintoinen niin kulttuurisesti kuin yhteiskunnallisesti. Se on alue, jossa intiaanit ovat asuneet vuosisatoja ja jonne  ensimmäisiä valtateitä rakennettiin vasta 1900-luvun puolivälissä, nyt siellä on kirjaimellisesti asfalttiviidakkoa,  noin 40-vuotiaita pikkukaupunkeja sademetsän sylissä.

Millä tavalla nämä kulttuurit ovat sulautuneet yhteen ja kuinka se näkyy tänä päivänä. Kenen historiaa siellä luetaan, mistä etninen identiteetti muodostuu ja miten elää viidakon päälle rakennettu kaupunki? Ehkä jotain selviää seuraavan kuukauden aikana. Jäämme odottamaan.

“Sitäkö matkustaminen olikin? Muistini aavikoiden tutkimista niiden asemesta, jotka olivat ympärilläni?”

Päivi

…………………………………………………………………………………………………………………………………

… ja Kuopiosta.

Näin se aika kuluu ja alunperin joskus kaukana tulevaisuudessa siintänyt Brasilian-matka alkaa muuttua todelliseksi. Kunnon matkakuume antaa vielä odottaa itseään, mutta kyllä se sieltä tulee. Kuukausi tropiikissa toisella puolella maapalloa ( ja ihan pian) tuntuu tässä vaiheessa kovin epätodelliselta kaiken hässäkän keskellä. Hässäkkää on tietysti lisännyt itse lähtö kaikkine valmisteluineen kaikkien työkiireiden ja lapsiperheen arjen lisäksi. Valmistautumistapaamisemme ovat kyllä mielestäni olleet antoisia ja tehokkaita, ja tiimin henki on hyvä ja iloinen yhdessä tekemisen meininki vallitsee. Tässä vaiheessa hankalimmalta tuntuu asettuminen pois kotoa ja vaanivan ikävän hallitseminen niin itsellään kuin kotijoukoilla. Olen kyllä varautunut miniläppärein ja kuvapuheluin, sikäli kun verkonkulmaa löytyy. Brasiliasta saatujen viestien mukaan verkkoja pitäisi löytyä, saas nähdä.

Odotan reissulta paljon ja uskon että elämänkatsomus laajenee aika harppauksen, myös ammatillisesti, vaikka GSE-sääntöjen mukaisen ammattiohjelman etukäteisvalmistelu taitaa ollakin Brasilialaiselle kullttuurille hieman vieras käsite. No, ainakin paikallista arkkitehtuurikoulutusta on tarkoitus päästä seuraamaan, ja olen paikan päältä tulleista viesteistä olen aistivinani että ohjelmaan voidaan sisällyttää monenlaista mitä ei vaättämättä etukäteen ole paperille kirjoitettu. Vaikka Mato Grosso ei olosuhteidensa puolesta ole arkkitehtuurin mekka, niin jo noin vieraaseen kulttuuriin ja arkirakentamiseen tutustuminen antaa varmasti eväitä myös omaa suunnittelutyöhön. Ja kun paikanpäälle pääsee niin eiköhän sieltä vaan monenmoista virikettä löydy.

Mutta aurinko ja rennon iloinen uuden näkemisen asenne on se mitä odotan… Yhteistä kieltä tuskin aina löytyy, mutta ystävällisyydellä ja avoimuudella mennään, hieman Brasilialista mentaliteettia mukaan, mitä se sitten onkaan… mutta sehän selviää pian!

Petteri

…………………………………………………………………………………………………………………………………

Pieksämäeltä Boa noite vain!

Pikaisesti minäkin jotain tänne tunnelmista näin piirikonferenssin aattona voisin kirjoittaa. Laukku on Kuopion reissulle pakattu ja erityyliset asukokonaisuudet huomioitu. Ensin Kuopiossa työpäivä ja sitten hotellille kirjautumaan. Kaikista eniten sitä varmasti odottaa brasilialaisten tapaamista ja sitä, että he kertovat miltä tuntuu olla täällä täysin vieraassa kulttuurissa - ja tietty, miten he esiintyvät jne. Sieltähän poimimme itsellemme tärpit reissua varten. Myös hiukan jännittää josko sitä saisi vähän portugalin kieltäkin puhuttua muutaman sanan, kun kerran kouluja ollaan siihen nyt hiukan käyty.

Hiukan on itselläkin samat fiilingit kuin muillakin, että tuntuu uskomattomalta, että reissuun lähdetään jo ihan muutaman päivän päästä!!! Realit vaihtuvat (kröhöm…), malarian estolääkitys on vielä apteekissa odottelemassa ja monta muutakin asiaa odottaa hoitamista, mutta rennolla otteella, ja että kaikki ehditään. Onneksi sentään tuliaisasiat on melko hyvin hallussa jo ja materiaali koossa, niin ei ihan niin paljon stressaa.

Ikimuistoisin Vappu ja Äitienpäivä on varmasti tulossa!!!!

-Susanna-

Nyt on vihdoinkin ryhmärämällemme luotu ihka oma GSE to Brasil-blogi.
Täältä löydät tietoa ryhmästämme sekä kaikkea mahdollista Rotary-järjestöön
ja GSE-matkaamme liittyvää.

Viihtykää sivuillamme!

- Raimo, Karoliina, Petteri, Päivi & Susanna-